Postmemory

Tämä Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke (2019–2023) tutkii pakkomuuton, pakolaisuuden ja karkotusten aiheuttamien perheen hajaantumisten ylisukupolvista muistamista ja ylisukupolvisia vaikutuksia toisessa ja kolmannessa sukupolvessa. Tutkimus kohdistuu inkerinsuomalais- ja amerikansuomalaistaustaisiin, joiden vanhemmat ja/tai isovanhemmat kokivat pakkomuuttoja ja karkotuksia 1900-luvun alkupuolen Neuvostoliitossa (Venäjän vallankumouksen jälkeen, Stalinin vainoissa ja toisen maailmansodan aikana).

Tutkimme perhemuistojen ylisukupolvista siirtymistä ja muistin katkoksia sekä sitä, miten eri kansallisvaltioiden muistipolitiikat ovat vaikuttaneet muistojen ylisukupolvisuuteen ja ylirajaisuuteen. Selvitämme myös, miten perheiden hajaantumiset ja pakkomuutot menneisyydessä vaikuttavat jälkipolvien perhesuhteisiin ja mielen hyvinvointiin nykyisyydessä.

Lähestymme perheiden hajaantumisen ylisukupolvisia seurauksia muistelun näkökulmasta hyödyntäen erityisesti postmemoryn eli jälkimuistin käsitettä (Hirsch 2008). Ymmärrämme toisen ja kolmannen sukupolven jälkimuistin syntyvän perheenjäsenten välisessä muistelussa, kollektiivisen ja omaelämäkerrallisen muistin leikkauspisteessä. Kysymme, miten kansalliset muistipolitiikat muovaavat perheessä tapahtuvaa muistelua. Selvitämme myös, miten perheen hajaantuminen, pakkomuutot ja perheessä tapahtuva muistelu ja kommunikaatio vaikuttavat toisen ja kolmannen sukupolven inkerinsuomalaisten elämään.

Hankkeessa kerätään elämäkertahaastatteluita sekä kyselyaineisto toisen ja kolmannen sukupolven inkerinsuomalaisilta Suomessa, Virossa ja Ruotsissa. Kyselyllä tavoitellaan äiti-tytär dyadeja sekä laajasti inkeriläistaustaista väestöä erityisesti Suomessa. Amerikansuomalaisten osalta hyödynnetään arkistoaineistoja Pohjois-Amerikassa.

Viite: Hirsch, Marianne (2008). The Generation of Postmemory. Poetics Today, 29(1), 103–128.

This research project, funded by the Academy of Finland (2019-2023), examines intergenerational memories and effects of family separation and forced displacements. The study focuses on 2nd and 3rd generation persons whose families’ pasts include forced migration, persecution, and deportations. More specifically, the groups studied are Ingrian Finns and Finnish Americans, whose parents/grandparents experienced forced migration and persecution after the Russian Revolution, in the Stalin era, and World War II in the Soviet Union.

We study to what extent memories of family separation have been transmitted across generations, what becomes hidden over time, and how family separation  influences family structures, quality of relationships, and psychological wellbeing of the 2nd and 3rd generation.

Theoretically, we draw inspiration from memory studies, specifically the concept of postmemory (Hirsch 2008). We conceptualize postmemory as a narrated family memory, re/created by the 2nd and 3rd generation in the intersection of collective and autobiographical memories. We place the transmission of family memories in the context of national memory politics. We inquire what happens to the creation of postmemory when national memory politics push for forgetting. How do historical and political contexts shape transnational family memories and remembrance in the family? How do family separation, forced migration, and communication about the family’s past influence the lives of the second and third generation?

The qualitative data consist of biographical interviews among adult Ingrian Finns whose family was affected by forced migrations. We also collect cross-sectional survey data (a questionnaire), including mother-daughter dyads, among Ingrians in Finland, Sweden, and Estonia. In research focusing on Finnish Americans, we analyze archival collections (including oral histories) in North America. 

Reference: Hirsch, Marianne (2008). The Generation of Postmemory. Poetics Today, 29(1), 103–128.